Tämä artikkeli julkaistu alun perin Riden numerossa 4/2018.
Kun ranskalaisen Rodolphe Baillyn tapaa ensimmäistä kertaa, ei voi kuin vakuuttua hänen rauhallisesta olemuksestaan. Hän vaikuttaa heti täydelliseltä tähän työtehtävään. Bailly on nimittäin yli 20 vuoden ajan työskennellyt hevosten hammasspesialistina ympäri maailmaa. Mies kasvoi hevosten parissa kotitilallaan
Fontainebleaussa. Hänen äitinsä oli tunnettu ratsastuksenopettaja sekä ensimmäinen naispuolinen ravivalmentaja Ranskassa. Bailly tiesi jo 6-vuotiaana haluavansa hevosten hammaslääkäriksi, nähtyään ensimmäistä kertaa tunnetun Fréderic Durollétin työssään. Ja 18-vuotiaana Bailly pääsikin kolmeksi vuodeksi Durolletin oppiin, saaden yksityiskohtaista tietoa ja käytännön oppia hevosen suun hygieniasta sekä hoidosta.
Tämän jutun aikana Bailly vieraili Virossa, Niitväljan ratsastuskeskuksessa, joka sijaitsee reilun puolen tunnin ajo- ja junamatkan päässä Tallinnasta. Niitväljan tallikompleksit käsittävät miltei 80 hevosen tilat sekä mittavat puitteet hevosharrastukselle yli 10 hehtaarin niittymaisemassa Laulasmaalla.
Baillyn tapa työskennellä hevosten kanssa perustuu kokemuksen tuomaan taitoon, luottamukseen sekä kykyyn käsitellä erilaisia hevosia yksilöllisesti. Hevonen hoidetaan vapaana vieraassa karsinassa, eikä potilas – saatikka mies itse – vaikuta häiriintyvän tallikäytävän vilskeestä. Bailly ei tee tilanteesta numeroa ja pyytää, etteivät muutkaan paikalla olevat ota hevoseen kontaktia hoidon aikana. Hän haluaa työskennellä hevosen kanssa rauhassa, sillä vain siten hoito on mahdollista tehdä ilman rauhoittamista, jota Bailly ei suosi. Hän ei kuitenkaan vastusta sitä, sillä joskus se on tarpeen. – Kaikki riippuu miten hevonen suhtautuu asiaan. Jos kyseinen yksilö on herkästi hermostuva, se rauhoitetaan, hän toteaa. Turhaa lääkitsemistä tulisi Baillyn mielestä silti välttää, sillä se on hänestä vaarallisempaa hevosen
terveydelle.
Hevonen, joka on seuraavaksi tarkastettavana, on raspattu viimeksi hieman yli vuosi sitten toisen ammattilaisen toimesta. Baillyn mukaan hampaiden tarkastuksen välissä saisi olla maksimissaan vuosi. Ihanteellisin hoitoväli olisi puoli vuotta. Suun avaajan asettamisen jälkeen potilas seisoo kiltisti takapuoli karsinan nurkkaa vasten. Bailly käy ensin sähköraspilla toisen puolen hammasrivin läpi ja pyytää sen jälkeen halukkaita kokeilemaan eroa hoidetun ja hoitamattoman puolen välillä. Pari kiinnostunutta käy kokeilemassa kädellä hevosen hammasrivistöjen pintoja. – Aikamoiset piikit vielä toisella puolella, joku toteaa. Lopuksi Bailly viimeistelee työnsä tavallisella käsiraspilla.
Bailly kertoo, että tekee yleisesti hevosille perushammashoitoja. Hammas ei enää uusiudu aikuisella hevosella, kuten vaikkapa kaviot, joten se ei ole loputtomasti muokattavissa. – Hevoselta korjataan vain niitä ongelmia, jotka helpottavat sen elämistä ja syömistä. Esimerkiksi hevosen hampaiden paikkaaminen on kallista ja turhaa, Bailly sanoo. Ongelmalliset hampaat poistetaan joko osittain tai kokonaan. – On tärkeää tunnistaa hevosen hampaisiin liittyvät oireet, hän lisää. Baillyn mukaan hälytyskellojen pitäisi soida, jos hevonen tiputtelee puoliksi pureskeltua ruokaa tai säilöö rehua poskeen hamsterin tavoin, hevosella on oireita kuolaimien tai suitsien suhteen tai se laihtuu jatkuvasti. – Silloin tulee selvittää, missä on vika kokonaisuudessaan, hän sanoo. – Jos ratsastaja kertoo hevosen olevan vino tähän tai tuohon
suuntaan, katsotaan miten hevonen liikkuu, millaiset varusteet ja kuolaimet sillä on, Bailly jatkaa.
Se, minkä ikäisenä hevosen hampaat pitäisi ensimmäisen kerran tarkastaa, riippuu sen käyttötarkoituksesta ja lajista. Ravi- ja laukkahevoset aloittavat uransa nuorena, harraste- ja ratsuhevoset vanhempina. Raspaaminen aloitetaan yleisesti 3-vuotiaana. Silloin hevoset useimmiten aloittavat työnteon ja kuolaimien käytön. Bailly sanoo, että luonnollisesti varsojen tulisi tottua turvan ja suun alueen koskemiseen varhain. Hammasten hoito on helpompaa aikuisena, kun hevonen on tottunut suun alueen
kosketukseen ja käsittelyyn jo varsana.
