Oletko koskaan huomannut, että hevosesi pelkää tai kammoaa jotain? Todennäköisesti olet, sillä hevoset ovat saaliseläimiä ja reagoivat uhkiin automaattisesti. Hevosten pelkoihin kuuluu esimerkiksi yksin jääminen, tuntemattomat tai oudot asiat sekä aiemmat negatiiviset kokemukset. Hevosten yleisin käyttäytymisongelma on kuitenkin juuri yksin jääminen.
Hevosilla, kuten ihmisilläkin, on yksilöllisiä eroja siinä, mitä ne pelkäävät. Tämä riippuu muun muassa siitä, mihin ne ovat tottuneet nuoresta iästä lähtien ja millaisia kokemuksia niillä on ollut viime aikoina. Kun hevosia opetetaan pois peloista, on ensimmäinen askel määritellä, mitä ne pelkäävät. Koulutus tapahtuu rentoutumisen ja ruokapalkan avulla ja lopulta hevosta altistetaan pelottaville tilanteille, esimerkiksi maastakäsitellen tai ihan esteharjoituksissa.
Brittiläinen neurotieteilijä, hevoskäyttäytymiskonsultti ja tohtori Emma Lethbridge kertoo, että trauman vaikutukset voivat olla henkisiä, kognitiivisia, fyysisiä tai käyttäytymiseen liittyviä. Trauma voi syntyä onnettomuudesta, loukkaantumisesta tai huonosta kohtelusta. On olemassa kolmen tyyppistä traumaa: akuuttia, kroonista sekä monitahoista.
Trauman käsittely
Trauman hoitaminen vähentää hevosen kärsimystä ja parantaa sen hyvinvointia. Miten sitten voimme korjata tilannetta? Lethbridgen mukaan tähän voi käyttää kuusiosaista muistilistaa:
1. Hevosen tulee kokea olevansa turvassa.
2. Luottamus ja käsittelyn selkeys ovat avainasemassa.
3. Toisen hevosen vertaistuki voi olla merkittävä apu.
4. Yhteistyön ja yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää.
5. Voimaantuminen ja valinnan vapaus antavat hevoselle hallinnan tunteen.
6. Hevoskohtaisten ongelmien ratkaiseminen vaatii huolellista huomiota.
Yleisesti ottaen hevosten käyttäytymistutkimus on vielä reilusti jäljessä verrattuna esimerkiksi koiriin tai delfiineihin, toteaa niin ikään brittiläinen hevoskäyttäytymisasiantuntija, yliopiston lehtori ja käyttäytymisen tutkija Rosa Verwijs.
Usein hevosen omistajat tai kouluttajat miettivät, voisiko hevosta motivoida jollakin muulla kuin ruokapalkalla. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että ruoka kuitenkin motivoi hevosta enemmän kuin vaikkapa rapsutukset. Siksi hevoselle onkin opetettava ensin, mitä se saa palkkioksi tehdystä työstä.
Luonnollisesti hevosten persoonissa ja luonteissa on eroja, mutta niinkään ei roduissa. Rodut eivät siis oikeastaan ole kovinkaan stereotyyppisiä, vaikka niin voisi luulla. Jokainen oppii ja käyttäytyy yksilöllisesti. Siksi ihmisen kehonkielen, nopean palkitsemisen ja ennaltaehkäisyn avulla voidaan korjata hevoskohtaista käytöstä.
Hevonen on pelkistetysti vähään tyytyväinen. Sen hyvinvointiin vaikuttavat kolme F:ää:
1. Vapaus (Freedom): Hevonen tarvitsee vapautta liikkua ja toimia luontaisesti. Ihanteellisessa tilanteessa se saa liikkua vapaasti itse tarhaan, mutta myös karsinassa sen tulisi pystyä liikkua, maata ja nousta makuulta vaivattomasti.
2. Ystävät (Friends): Koska hevoset ovat sosiaalisia laumaeläimiä, ne tarvitsevat kavereita. Paras niille olisi olla osa pientä laumaa omassa tarhassa, mahdollistaen näen sosiaalisen vuorovaikutuksen. Karsinapaikat tulisi sijoittaa niin, että hevoset näkevät toisensa ja mieluiten voivat koskettaa myös toisiaan.
3. Rehu (Forage): Karkearehu on olennainen osa hevosen ruokavaliota ja se vähentää monien ruuansulatusongelmien riskiä. Ruokinnan on oltava tasapainoista ympäri vuoden, jotta hevonen saa kaudesta riippumatta tarvittavat ravintoaineet.
Monesti pelkästään hevosia seuraamalla ja asioihin huomiota kiinnittämällä voi tehdä muutoksia ja siten vaikuttaa hevosen elämään. Hyvin hoidettu ja käsitelty hevonen pystyy elämään täyttä ja onnellista elämää.
Kuvat: Alexandra Hahl