Tällä hetkellä Suomessa vallitsee säätila, jossa pakkaset ovat paikoin jopa ennätyskovia. Aina, kun Suomeen saapuu kovemmat talvipakkaset, hevosväki jakautuu kahteen ääripäähän. Kärjistetysti osa hevosista pidetään kevääseen asti sisällä, oli syynä sitten hevosten tai vesiputkien suojaaminen ja toiset omistajat taas pitävät hevosensa kylmäpihatossa, perustellen sen sillä, “etteivät ne tahdo olla sisällä tallissa”.
Sosiaalisessa mediassa ihmiset ilmaisevat mielipiteitään ja jakavat tutkimuksia siitä, palelevatko hevoset vai eivät pakkasella. Ehkäpä hevoset eivät palele yhtä paljon kuin ihmiset, mutta jos talvi yllättää joka vuosi ja tallipaikkoja on niin monta kuin tallinpitäjääkin, voi jokainen suhteuttaa oman toimintansa siihen, mitä on aiemmin oppinut.
Hevoset ovat tyytyväisiä missä tahansa, missä ruokaa on tarjolla ja millaisiin rutiineihin ne ovat oppineet. Jos aamuheinät laitetaan tarhaan kuudelta aamulla, se on hevoselle hyvä. Jos heinät heitetään karsinaan, sekin on hevoselle hyvä. Hevoset tarvitsevat liikuntaa ja lepoa resurssien ja mahdollisuuksien mukaan. Jokainen hevonen on yksilö, joten yleistäminen ei onnistu. Talvi kuitenkin tuo mukanaan kaikenlaisia haasteita. Pakkanen ja talven olosuhteet vaikuttavat monin tavoin hevosten terveyteen.
Miten siis ihmisten rutiinit vaikuttavat hevosten päiväjärjestykseen tai pakkasiin? Loppujen lopuksi kaikessa on kyse enemmän ihmisten aikatauluista ja ajanhallinnasta. Ne, jotka työskentelevät hevosalalla, voivat suunnitella päivärytmin täyshoitotallille sopivaksi ja siten sovittaa sääolosuhteisiinkin. Päivätöissä käyvillä, joilla saattaa olla myös perhe, pihatto tai vähemmän vaativa kotitalli saattaa olla paras ratkaisu. Voidaan siis sanoa, että kyse on sitoutumisesta, harrastamisen tasosta ja yleisestä jaksamisesta.
Kotitalleissa on usein harrastehevosia tai lemmikkiponeja, kilpahevoset halutaan sijoittaa paremmilla puitteilla oleviin talleihin. Treenaavat hevoset eivät välttämättä pärjää pelkällä tarhassa oleilulla ja vastaavasti paksun talvikarvan kasvattaneet harrastehevoset hikoilevat itsensä lähes hengiltä lämmitetyssä tallissa. Yhteenvetona voisi todeta, että hevosen “oikea hoito” ei ole yksiselitteinen asia, vaan se juontaa juurensa tavoista ja tottumuksista.
Kovan pakkasen aikana hevosia voi kyllä liikuttaa, kunhan se tapahtuu hevosen terveyden ehdoilla. Yli -20 asteen pakkasessa riittää noin 20-30 minuutin kävely ja muutama ravipätkä. Liiallinen rasitus kovassa kylmyydessä ei ole hyväksi keuhkoille, lihaksille eikä sydämelle. Tutkimusten mukaan hevosten silmät voivat vahingoittua pysyvästi, kun sarveiskalvot kuivuvat ja jäätyvät voimakkaassa pakkasessa. Kuvittele itsesi juoksemassa pitkään vaikkapa -25 asteen pakkasessa – millaista olisi hengittää, kun silmät ja nenä jäätyvät! Ei siis maksimaalista rasitusta, viime päivinä myös raveja on peruttu pakkasten takia.
Erityisesti hevosen ruuansulatusjärjestelmää on syytä tarkkailla, sillä suolisto on herkkä ja pakkaset voivat tuoda mukanaan useita riskejä. Riittävän nesteytyksen ylläpitäminen myös kylmällä on elintärkeää hevosten terveydelle, etenkin suoliston normaalin toiminnan tukemiseksi. Lumen syönti ei luonnollisestikaan riitä, vaan tarhassa ja tallissa on oltava saatavilla sulaa vettä.
Jos vesiautomaatit ovat jäätyneet tai poissa käytöstä, ämpäri- tai saavijuotto on toimiva vaihtoehto myös karsinassa. Lisäksi monesti vesiautomaateissa virtaus ei ole tarpeeksi runsasta, jonka takia saavijuotto on suositeltavampi tapa. Juomattomuus kasvattaa ähkyriskiä. Hevosten omistajien tulisi tarkkailla veden kulutusta ja tarjota lämmintä vettä, mikäli vain mahdollista. Käytettävissä olevan veden lämpötila voi vaikuttaa hevosten juomishalukkuuteen.
Vaikka talvi on ankara, kevät on jo muutaman mutkan ja kulman takana!
Tekstin lähteenä on käytetty Playsson.netin artikkelia vuodelta 2021 sekä Biohansan blogitekstiä talven haasteista.
Kuvituskuva: Pixabay