Kulunut kuukausi on ollut varsinaista tunteiden vuoristorataa ja olen aloittanut tämän tekstinkin jo moneen kertaan uudelleen ja uudelleen.
Samaan aikaan kun laaditaan loppuvuoden treeni- ja kisakalenteria valmiiksi niin on samalla tehty moniamonia valmisteluita ja käyty monia keskusteluita tiimimme perustaja-jäsenen lopetusta koskien. Ei näihin ihminen voi ikinä oikeasti valmistautua, mitenkään.
Mutta, koska kuukauteen ei ole osunut juurikaan mitään sen suurempaa, meillä on normaalit koulu- ja talent-valmennukset tässä pyörineet kaiken perustouhuilun yhteydessä, niin voisin avata meidän ihka ensimmäisistä virallisista ja kokonaisista kenttäkisoista täälläkin puolella vielä, että miten siellä on nyt sitten selviydytty!
Indin kanssa käytiin pari viikkoa ennen kisoja ottamassa pohjakosketus Niinisalon kangasmetsään, koska halusin varmistaa ettei paikka ole suuri järkytys sitten kisoissa.
Herkän ruunanrupsukan suurin ongelma oli ensin se, että maassa oli siis aivan tuhatpäin männynkäpyjä! Eikä hän meinannut selvitä niistä ollenkaan, kun niiden päälle joutui astumaan… :’D Loppujen lopuksi kun päästiin niiden kanssa taistelusta itse hommaan kiinni, eli päästiin katsomaan ja ylittämään maastoesteitä, niin jo unohtui kävyt!
Vauhtia olisi ollut muillekin ja Indi hyppäsi kaiken niin reippaasti sen enempiä kyttäämättä mitään. Ihme kyllä. Valmennusreissun päätteeksi päästiin alueella olevaan järveen uittamaan hevosia, ja Indi meni turvapolle-Haksan perässä järveen kuin olisi aina ollut uimassa ja siellä se loiskutteli menemään. Aika jätkä!
Tiedättekö miten täynnä yksi isompi transit on kun sinne ahtaa kahden hevosen kolmen lajin varusteet, ihmisten kaikki tavarat ja hevosten ruuat? No kyllähän sinne vielä olisi mahtunut enemmänkin, mutta tämä määrä jo tuotti välillä harmaita hiuksia kun jokin tavara olikin hukassa! Ja tuntuu vielä, että kuvassa tilanne näyttää vähemmän kaoottiselta kuin se oikeasti oli! 😀
Kisapaikalle saavuttiin jo perjantaina, jotta hevoset saivat vähän haistella ilmapiiriä ja ottaa ihan rauhassa ennen kisapäivää. Omaan majoitukseen saavuttiin vasta joskus klo 23 maissa ja saatiin itsekin levätä ihan hyvin tässä kohtaa, koska lähdöt olivat myöhemmin iltapäivällä ja tallityöntekijät ruokkivat hevoset tallilla aamulla. Kiva bonus!
Käytiin sitten aamupäivällä kävelyttämässä hevosia, käytiin itse kävelemässä sunnnuntain maastoesterata ja valmistauduttiin pikkuhiljaa iltapäivän koitoksiin.
Lauantaina iltapäivällä meidän kisarupeamamme alkoi koulukokeella, jossa kenttäkisan 60cm seuratasolla oli ohjelmana helpon c:n harrasteluokan kouluohjelma vm2016. Rata itsessään oli mukava ja helppo ja sitä oltiin kotona jo hinkattu ja oltiin hyvin valmistauduttu. Verkassa Indille iski hätä kun Haksa jäikin kentän ulkopuolelle vielä, mutta kun alkujärkytyksestä selvittiin, niin verkka sujui jo aika kivasti ja hevonen tuntui hyvältä.
Kuulutus, ja käsky radalle, kaikki ok valkoisten aitojen sisällä. Tuomarin pillin vihellys ja lähdettiin suorittamaan. Tuomaripäädystä auton ohi ongelmitta vieläkin ja sitten se kulma, sieltähän näkyi hevonen siellä kauempana tarhassa ja varmasti jotain pieniä vihreitä miehiäkin! Siis aivan satavarmasti Indin mielestä ainakin!
Koko kouluradan aikana ei sen jälkeen kyseiseen kulmaan päästy enää uudelleen esittämättä kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä ja suuri osa radasta menikin sitten aivan penkin alle ja esitettiin keskihalkaisijalla askeleenpidennyksen sijaan monenmoisia laukanvaihtoja sun muuta kaikkea pientä kivaa. Kuskia ei oikein hymyilyttänyt tämän radan jälkeen, mutta se oli suoritettu. 😀 Prosentteja jäi käteen ihan ansaitusti runsaat 59,4%.
Odoteltiin Haksan koulurata ja lähdettiin koko porukka vaihtamaan sitten varusteita autolle. Seuraavaksi meitä oli odottamassa suoraan rataestekoe 60cm korkeudessa. Oltiin Indin kanssa hypätty kisoissa 60cm viimeksi varmaan vähän sen jälkeen kun Indi oli meille muuttanut.
Verkassa meillä oli kivaa ja kaikki ihan hyvin, Haksan kanssa päästiin maneesiin parina. Molemmat hevoset tekivät hyvät ja reippaat radat este- ja aikavirheettömästi. Indi ei kyllä radalla oikein edes hypännyt niin pieniä, laukkasi yli vain, videoita naurettiin jälkikäteen. 😀
Päivän osakokeiden jälkeen hevoset menivät vähän syömään, kuten myös kuskit. Tultiin hiukan myöhemmin sitten taas kävelyttämään hevosia ja antamaan niille iltapalat. Sitten ei muuta kuin hyvänyön pusut hevosille ja kohti majoitusta ja päätä tyynyyn. Seuraavana päivänä jatketaan!
Sunnuntaina sitten aloitettiin siistimällä majoitus ja lähdettiin liikkeelle. Tallilla kävelytettiin hevoset sekä pakattiin tavaroita ja aika monennen kerran järjestettiin auto uudelleen järkevämpään muotoon, jotta oli maastoestekokeen tavarat ja varusteet helposti saatavilla. Traileri auton perään ja kurvattiin tallin pihaan hakemaan hevosia kyytille.
Kun oltiin kaikki tavarat pakattu ja vedet tankattu, lastattiin hevoset traileriin ja lähdettiin muutaman kilometrin päähän maastoradan alueelle.
Tuomarin ja stewardin kanssa käytiin keskustelemassa turvaliivikäytännöistä ja jouduttiin sitten vähän säätämään lähtöjen välissä kun itselläni oli puutteellinen turvavarustus..
Hevoset saatiin valmiiksi ja oltiin niiden kanssa rauhassa, kun omiin lähtöihin oli vielä reilu tunti, mutta oltiin valmiina jo odottamassa ennen meidän luokan alkua, koska luokan alkuun oli järjestetty 15 minuutin aika, jolloin kyseisen luokan osallistujat pääsivät hevostensa kanssa kävelemään radan ja näyttämään esteet niille. Tämä oli aika kivasti huomioitu!
Indi oli kaikki nämä jotka rataan kuuluivat, nähnyt ja hypännyt jo silloin valmennuksessa, ainoa ero oli nyt, että niiden eteen oli tuotu tuoretta kutteripurua joka toi vähän kontrastia hommaan. Indi ei esteistä juuri välittänyt ja ei olisi malttanut seisoskella niitä katsomassa, kun mitä näitä nyt suotta, olihan ne jo nähty. Verryttelyssä Indi oli sitten aika reipasta poikaa, ja ylitti sellaisetkin verkkaesteet kerralla ja kyttäämättä, joita ei ollut edes nähnyt vielä koskaan!
Itse olen yhden ainoan kerran ennen startannut maastoesteradalle, silloin osallistuttiin Roosan kanssa kisaan, jossa oli vain maastokoe.
Joten kaikki käytännöt eivät ehkä ole vielä ihan täysin tuttuja, joten hiukanhan se kaikki aina jännittää, sitten huudetaan lähtöportilta numerolla ja lähdetään sinnepäin. Lähettäjä kertoi 2 minuutin, 1 minuutin, 30 sekunnin ja 10 sekunnin kohdalla aikaa. Lähtöön 5, 4, 3, 2, .. Ratsasta!
Indi lähti liikkeelle portilta reippaasti ja näin ollen aloitettiin meidän yhteinen ensimmäinen virallinen maastoestekoe.
Ensimmäiselle esteelle vähän hassu hyppy ja maassakin oli käpyjä. Kävyt kyllä unohtuivat nopeasti kun hevosen katse kiinnittyi jo seuraavaan esteeseen.
Radalla oli 10 estettä vain 800 metrin matkalla, joten ei mikään paha rasti. Tukkia, vähän erilaista tukkia, tukkeja kasassa, mökkiä, taloa, paloasemaa ja alashyppy. Kaikesta yli todella reippaaseen tahtiin ja hyvällä motivaatiolla. Loppu häämöttikin jo todella nopeasti ja maalissa oltiin täysin virheettömällä maastokokeella, inan ihanneajan alittaneina, mutta se ei haitannut yhtään, rata sentään oli niin hyvä!
Radalta suoraan eläinlääkärin tsekkaukseen, että kaikki ok ja hyväksytysti siitä läpi, joten kisatulos täysin hyväksytty! Eli voitto kotiin!
Sitten äkkiä turvaliivipeliä ja Haksan kyytiiin toinen turvaliivi ja sitten näiden kahden lähtöä vahtaamaan ja kuvaamaan.
Kun molemmat olivat tehneet ihan todella hyvät maastot ja saatiin molemmille hyväksytyt tulokset, oli helppo hymyillä ja lähteä tyytyväisenä kotiin.
Indin kanssa kun koulu olisi sujunut vähääkään paremmin, niin oltaisiin oltu taistelemassa sijoituksista, mutta ensimmäisiksi kenttäkisoiksi, oltiin jo voittajia näin ja porkkanat oli ansaittu! Loppusijoitus tuloslistalla oli meillä Indin kanssa 13/31 virhepistein 40,5 ja 8 sijoittui. Näissä kisoissa pisteenlasku on kyllä hassu, mutta kai siihenkin sitten tottuu! 😀
Videoina kyseiset kisat löytyvät meidän Instagramista!
Nyt talvi treenataan kaikkien kolmen lajin parissa se mitä päästään ja ehditään ja ensi kaudella jatketaan entistä ehompina! <3
