Pieni throw back ihan alkuun!
Palataan ihan hetkeksi viime kesään, koska on paljon mitä monikaan seuraajistamme ei tiedä tai ole kuullut. Teimme Instagramin puolella (@teamkaskinen) hienoisen paljastuksen hiljattain, joka toteutettiin siis jo viime kesänä.
Olimme Roosan kanssa Hattulassa kenttäleirillä, josta kotiutuessamme jätin Roosan matkalle ja tulin tyhjällä trailerilla kotiin. Muutamaa päivää myöhemmin sain soiton, että kaikki oli sujunut niin kuin pitääkin, joten voisin lähteä hakemaan hevostani kotiin. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Perillä minua jo odottikin tamma, joka oli aivan valmis lähtemään kotiin ja käveli suoraan kyselemättä traileriin.
Ordenojan Oriasema Pöytyällä palveli meitä hyvin, kesän aikana traileri kulki matkan kodin ja oriaseman välillä muutamia kertoja ennalta määrätyin väliajoin, kun kävimme ultrassa katsomassa, että kaikki etenee niin kuin kuuluisikin. Roosa ihan ensikertalaisena tiinehtyi todella hyvin, vähän nappailtiin Regumatea, kun kohdun seinämällä näkyi tiineyden alussa vielä kiimakuvioita, mutta varsanalku saatiin turvallisesti aloittamaan kasvunsa!
Nyt, meillä on täällä 342 vrk tiineyttä takana ja maidonlasku on käynnistynyt siihen tahtiin, että seuraavan kerran kun kuulette meistä, niin voimme vain toivoa, että saatte paljon varsakuvia ja onnellisia kuulumisia. Mutta emme uskalla hehkuttaa vielä mitään enempää etukäteen, luonto on tälle arvokkaalle lajille aivan liian arvaamaton! <3
Sekä pikainen päivitys nykyhetkeen
Roosan kuulumiset jo tulivatkin, mutta kaksi rakasta ruunan rupsukkaa ovat myös vielä jäljellä ja heidän kuulumisensa.
Penan kuulumisia ei voi oikein tällä hetkellä päivitellä kuin päivä kerrallaan, kesää kohti kun ollaan niin hänen vointinsa on toki parempi, mutta.
Diagnosoitu SI-nivelen luutuminen lanneselän alueella aiheuttaa meille hienoisia haasteita Penan kanssa hiukan kaiken suhteen.
Voimme toki keskustella SI-nivelen asioista myös enemmän, jos teiltä lukijoilta siihen herää enemmän kiinnostusta, aiheeseen kun on tutustuttu aika paljon tässä viimeisen parin vuoden aikana, mitä siitä on kärsitty täällä.
Pena viettää jo ihan täysillä eläkepäiviä, sen kanssa ei enää ratsasteta, lukuun ottamatta jotain kerran kuussa tapahtuvaa metsälenkkiä selästä käsin, muutoin hän saa touhuta liinan päässä, kävellä maastossa narussa muiden seurana, puuhailla ihan omiaan ja keskittyä olemiseen ja syömiseen. Pientä kiusantekoa, jekkuilua ja muuta yhdessä puuhaamista tietenkään unohtamatta. Penan kanssa, eletään yhtä päivää kerrallaan, eikä mietitä huomista. Ruohotupot pysyy samoilla paikoilla vaikkei niitäkään vahtisi koko päivää, vaikkei Pena siitä olekaan ihan satavarma aina! 😉
Indi ensimmäisessä ulkokauden 100 cm luokassa.
Sitten meillä olisi vielä Indi, joka tällä hetkellä on oikeasti talon ainut treenissä oleva hevonen. 😀 Indin kanssa on käytetty talvi-aika hyvin tehokkaasti treenaamiseen sekä koulun että esteiden parissa. Ollaan mukavasti päästy esteillä nostamaan tasoa ja tekemään teknisempiä tehtäviä. Koulussa ollaan keskitytty edelleen vain rauhallisuuteen, mutta sielläkin tehdään sujuvasti jo yhtä sun toista, pätevistä pohkeenväistöistä aina pieniin kokoamisiin. Kyllä se vain niin on, että treeni se on joka tuottaa tulosta.
Esteillä ollaan nostettu tasoa nyt sen verran, että treeneissä menee satunnaisesti yksittäisinä 110-120cm esteet, teknisempiin juttuihin keskitytään 80-100cm korkeuksissa. Muisteltiin juuri yksi päivä, miten Indin viime keväänä meille muuttaessa se yksittäinen pinkki-sininen kavaletti oli aivan ylitsepääsemätön asia.
Kisoissa ollaan nyt päästy starttaamaan ulkokausi muutama viikko sitten, lähdettiin soitellen sotaan ja ensimmäisinä ulkokisoina otettiin luokat 90cm ja 100cm. Kyllähän niistä hengissä selvittiin sekä hevonen että kuski, vaikka vauhtia radalla oli sen verran, että olisi voinut seuraavallekin vähän jättää. Myös yksi keltainen lankku pisti hevosen villahousuihin vilskettä ja siihen piti jarruttaa vähän ennen, samoin kun metrin luokan 1.este näytti jo monen metrin päästä siltä, että se syö noin pienen ponin! Kuitenkin toisella yrittämällä päästiin jo yli, vaikka myös ilmavaraa oli hevosen ja esteen välissä toisen metrin verran. :’D
Toiset ulkokisat olivat noin 1,5 viikkoa takaperin ja siellä oli jo vähän rauhallisempaa ja 90cm taitoarvostelusta päästiinkin palkintojenjakoon availemaan kauden sijoituksia. Seuraavat kisat ovat jo tiukasti kiikarissa, joten pidetään vain peukut pystyssä!
Hyvää kesänalkua jokaiselle ja palataan me taas ensi kuussa toivottavasti monilla kivoilla aiheilla! <3