Kulunut kuukausi, on oikeasti sisältänyt paljon ja liian paljon ja sitten ei taas juurikaan mitään.
Kävimme Indin kanssa kahtena viikonloppuna Ypäjällä estekisoissa, joista ensimmäisenä hallikauden avajaiset! Iina lähti meille groomiksi, kun muuten oltaisiin jouduttu Indin kanssa tienpäälle ihan kahdestaan. Hypättiin avoimet 80cm ja 90cm, joista kerättiin ensimmäisestä luokasta puomi mukaan, hevosen ihan järkyttävän pissahädän vuoksi ja luokan jälkeen pissailtiin pitkin nurkkia muutamaankin otteeseen. Kun siitä oli selvitty, 90cm meni paljon paremmin ja saatiin puhdas suoritus.
Seuraavana viikonloppuna lähdettiin kvaalien ja tulosten kanssa yrittämään viimeisen kerran paikkaa HIHS:iin, mutta sitä saamatta lähdettiin kotiin ja ensi vuonna sitten ehkä uudelleen! Hypättiin lämppärinä 80cm alle ja sitten amateur tourin 85cm taitoarvostelulla. Kyseinen luokka keräsi netissä sen verran kohua ja paperin perusteella, saa jäädä myös tasan tarkkaan viimeiseksi taitoarvosteluluokaksi, mitä me hyppäämme.
Seuraava viikko sitten vierähtikin vähän ikävämmissä merkeissä. Tulin alkuviikosta yhtenä päivänä kotiin töistä ja Roosa seisoi tarhassa aivan pää riipuksissa ja tammojen kaikki aamuheinät olivat syömättä, poislukien ne mitä Taika oli vähän käynyt napustamassa. Pikaista soittoa sitten eläinlääkäreitä läpi ja hevosen kävelytystä sekä päivystävälle soittoa, joka sitten lupasi lähteä paikalle niin pian kuin suinkin mahdollista. Jatkoimme vain kävelyä ja juottamisen yrittämistä, tuloksetta.
Päivystävän saapuessa todettiin vieläkin, ettei suolistoääniä kuulu ja alettiin sitten letkuttamaan ja suolaliuosta saatiin vatsalaukkuun menemään sen 7 litraa. Roosa oli hiukan pirteämmän oloinen ja sai kipulääkkeet ja karsinalepoa, välillä vähän kävelyä ja kourallisen heinää kerrallaan pitkin yötä.
Kunnes, Roosa sitten yhtäkkiä nosti 40,0*C kuumeen keskellä yötä ja uutta soittoa päivystävälle ja neuvoja pöytään. Annettiin kipulääkettä vielä yöllä ja koitettiin extrajuottaa ja antaa hyvin nuukasti heinää
Aamulla sitten soittelua klinikalle, josta saatiin aika muutaman tunnin päähän. Taikahan ei koskaan ollut siihen päivään mennessä ollut trailerissa ja Roosa käveli koppiin ensi yrittämällä vaikka viime kerrasta aikaa varmaan vuoden verran. Taika saatiin saateltua traileriin, kunhan löysi oman puolensa sieltä ja löysi heinää niin kaikki oli hyvin. Enkä ikinä olisi uskonut, että vasta 4kk ikäinen varsa, jonka olin ajatellut aivan kaikessa rauhassa totuttaa traileriin, seisoisi koko matkaa miltei paikoillaan ja vain rennosti söisi heinää koko matkan. Ja vielä nukkuisi trailerissa kotimatkalla ! 😛 Hän pääsi ihan totaalisesti yllättämään kaikki.
Klinikalla vietettiin kaksi päivää ja heti ensimmäisenä kysyttiin, että jos tarve vaatii, olemmeko valmiit lähtemään Viikkiin. Yöksi neidit pääsivät kotiin välissä, kun Roosa piristyi klinikalla sen verran, että jaksoi puhallella saamaansa lämpimään mash-velliin kuplia ja eläinlääkäri siellä vähän huojentui.
Otettiin verikokeita ja näytteitä ja hevonen tutkittiin sieraimesta hännänpäähän, sekä toisena päivänä vielä paaston jälkeen vatsalaukku ja ohutsuolta tähystettiin.
Vatsasta löytyi ihan ohutsuolen portilta pientä haavaumaa ja pari verestävämpää haavaa. Ohutsuolen alussa oli vähäisesti myös viirua. Tähän vaivaan saatiin kuukauden lääkitys ja kontrolliaika, joka itse asiassa tulee vastaan jo ensi viikolla. Näytteiden tuloksia odoteltiin tuskaisesti useampia päiviä ja kun ne vihdoin saapuivat, oli uutinen aika pysäyttävä.
Nyt takana on melkein kuukausi parantelua ihan rauhassa kotona ja viedään sekä huomenna että ensi viikolla näytteitä ja toivotaan, että alettaisiin pikkuhiljaa selättää jo kaikki tämä epäonninen show.
Huomenna tulee myös jo kaksi viikkoa siitä, kun tallimme tyhjeni, pitkän matkan kulkemisen jälkeen, kun yksi sydän sammui ja jokapäiväinen hörinä poistui pihasta.
Lauman suurin sielumme ja tiimimme perustajajäsen, Pena ♥ Kepeitä multia ja loputtomia ruohoniittyjä sinne jonnekin ♥ :'(
Hän jonka kanssa kaikki pystyivät tekemään ihan mitä vain, paitsi uimaan. Pitkällisen taistelun ja yrittämisen jälkeen oli aika irroittaa ja päästä kaikista tuskista. Loppuaika elettiin hyvin pitkälti kipulääkkeen kanssa ja viimeisen reilun puolen vuotta Pena sai vain olla ja viettää viimeisen laidunkesänsä.
Aika menee niin nopeasti, mutta tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen.
Ei oikeasti voi muuta todeta kuin että kulunut kuukausi on ollut vuoden karmein kokemus tähän mennessä.
Toivotaan, että seuraava olisi huomattavasti parempi. ♥
