Kulunut kuukausi on ollut todella monipuolinen ja matkaan on mahtunut yhtä jos toistakin tapahtumaa ja sitäkin enemmän uusia – sekä varsajuttuja!
Käydäänpä siis kaikessa lyhykäisyydessään näiden pariin!
Heti edellisten kuulumisten jälkeen olimme oman seuramme kotitallilla, kun jo varmaan kaikkien tuntema Ninni tuli pitämään meille sinne istuntatreenejä hevosen selässä ja oheistreeni-jumppaa vielä sen jälkeen. Ninnihän pitää Kuntokeskus Huippua ja olemme hänenkin kanssaan tehneet pienimuotoisia yhteistöitä ja olemme olleet mukana yhdessä hänen ratsastaja treenaa- konseptin valmennuksessa, enkä voi henkilökohtaisesti kuin suositella häntä teille kaikille ratsastajille ;).
Tähän väliin mahtuu myös jotain Indille aivan uutta, kun pakattiin tavarat ja hevonen kyytiin, napattiin matkalta toinen ratsukko matkaseuraksi, ja suunnattiin Poriin Maijan maastoestetreeneihin! Indin taustasta niiden suhteen en ole aivan satavarma, että onko maastoesteitä koskaan nähnytkään, mutta siihen nähden meni ihan super hyvin! Pidettiin tehtävät aika matalana ja Indi päätti välillä nostaa korkeutta ihan itse, kun hyppäsi kolme kertaa enemmän kuin mitä este olisi ollut. 😀
Pari viikkoa ehti väliin ja oltiin jo samoissa treeneissä samalla nurmella uudelleen, tehtävien taso oli jo tuplat edelliseen nähden ja sisällytettiin sekaan myös jo sekä kapeita esteitä että vinoja linjoja. Indi vain yllätti positiivisesti hoitamalla kaiken. <3 Poikahan myös kiertää kaikki vesilätäköt hyvin kaukaa, mutta oli hetken kauhistelun jälkeen kauhomassa vesiesteellä kuin mikäkin vesipeto!
On meille jotain positiivista kehitystä saatu taas vahvistettua, koska esteillä kieltely on jälleen muuttunut korvat tötteröllä esteille painavaa hevosta kohti ja into hommaan on selvästi palannut sinne minne se kuuluu. Ollaan päästy treeneissä ja kisoissa esittämään sitä mitä jo hanskataan ja saatu taas puhtaita ratoja ja poistuttu radalta molemmat hymy kasvoilla!
Ollaan myös nyt oltu pari-kolme kertaa kisoissa jossain aivan uudessa paikassa tällä välissä, joissa Indin kanssa on sitten homma toiminut eikä ole herännyt ratajännäriä kesken kaiken, kun verkassa on jo saatu se hyvä moodi päälle, jolla on sitten kelvannut sinkaista radalle.
Viime kesänä pari kuukautta sen jälkeen, kun Indi muutti meille, oltiin Metsämäessä raviradan nurmella ottamassa minihyppyjä ja katselemassa suuria ja pelottavia johteita esteiden vierellä. Hommastahan ei silloin meinannut siellä tulla yhtään mitään, kun Indi pelkäsi niitä kaikkia ja kielsi jo kaukaa eikä tullut lähellekään.
Nyt, kun samassa paikassa oli kisat taas tänäkin kesänä, enkä löytänyt mahdollisuutta treenata siellä ennen kisoja, lähdettiin pelipaikalle kylmiltään.
Verkassa oli vähän turhankin menevä hevonen, mutta tehtiin kaksi puhdasta ja varsin nappisuoritusta itse radalla.
Kotona Taikan kanssa on vain kasvettu kovaa vauhtia ja ollaan jo niin isoa tyttöä, että äidin iltapuuroista on välillä kova kilpailu.
Roosalla oli hieroja ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen jälkeen ja löydettiin niitä jumeja, mitä jo osattiinkin odottaa eli kaikki hyvin. Taika oli samalla “hierojalla” elämänsä ensimmäistä kertaa, kun itse pitelin varsaa samalla, ettei tamma-mamma hermostu turhaan.
Päiväkotilainen oli myös samalla viikolla heti seuraavana päivänä kynsihuollossa, kun kengittäjämme tuli katsomaan molempien kavioita ja tehtiin Taikallekin vähän ensimmäisiä vuoluja ja hän sai paljon kehuja jaloistaan sekä erinomaisesta luonteestaan! :’) <3
